Case: Paavo

Home / Uutisia / Case: Paavo

Tämä blogi -kirjoitus kertoo Mestis -jääkiekkoilija Paavo Ylipainon olkapää kuntoutuksesta. Tekstissä Käymme läpi hartiarenkaan toiminnallista anatomiaa sekä tuomme esille Paavon olkapäävaivan taustat sekä, miten olkapäätä on kuntoutettu.

Paavo Ylipaino on pelannut jääkiekkoa Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla jo yli 200 ottelua. Hän on säästynyt pidemmiltä sairauslomilta, mutta yksi jokavuotinen vaiva on ollut vasemman olkapään etuosan kipu sekä vasemman hartian kiristys. Kaikki alkoi vuonna 2011, jolloin taklaustilanteessa Paavon olkapää koki kovia. Tuloksena oli vasemman AC-nivelen sijoiltaanmeno ja sairausloma. Vaivan kuntouttamisessa keskityttiin lähinnä ”luonto korjaa” -metodiin eli ts. kuntoutusta ei ollut. Nyt arvon lukija, ota rento asento ja nauti alkuun teoriasta.

Hartiarengas

Solisluu (clavicula), lapaluu (scapula) ja olkapää (humerus) muodostavat olkapääkompleksin. Nämä kolme luuta ovat nivelten välityksellä yhteydessä toisiinsa sekä muuhun luustoon rintalastan (sternum) ja rintakehän (thorax) välityksellä. Viiden luun kokonaisuus muodostaa hartiarenkaan ja kaikki rakenteet ovat toiminnallisesti yhteydessä toisiinsa. Hartiarengas muodostuu neljästä eri nivelestä (kuva 1): glenohumeralinivel (GH-nivel), akromionklavikulaarinivel (AC-nivel), sternoklavikulaarinivel (SC-nivel) sekä skapulothorakaalinivelistä. (Phadke 2009.)

Scapulan, humeruksen ja hartiarenkaan koordinoitua yhteistoimintaa kutsutaan humeroskapulaariseksi rytmiksi. Yläraajan koukistuksessa ja loitonnuksessa humeruksen ja scapulan liikkeet yhdistyvät. Normaalit liikelaajuudet edellä mainittuihin suuntiin ovat 150 – 180 astetta. Olkanivelen ja lapaluun liikkeet tapahtuvat suhteessa 2:1, jolloin yläraajan täydessä 180 asteen loitonnuksessa tai koukistuksessa scapulan tulisi kiertyä 60 astetta ja olkanivelen puolestaan 120 astetta. Yksilölliset eroavaisuudet tämän rytmin suhteen ovat kuitenkin hyvin yleisiä. (Sahrman 2002.)

 

Kuva 1.  Hartiarenkaan nivelet (The shoulder girdle 2011).

Ongelman ratkaisu

Haastattelun sekä tutkimisen jälkeen pystyimme kliinisesti päättelemään vaivojen syyn. Paavon seisoma-asennosta (kuva 2) voimme huomata vasemman lapaluun laskeutuneen asennon.

Kuva 2. Paavo seisten.

Seisoma-asennon lisäksi pitää analysoida liikettä ja toimintaa. Liiketesteistä löytyi viivästynyt lapaluun liike käden etunostossa sekä sivunostossa. Useiden biomekaanisten mallien mukaan lapaluun tulisi aloittaa ylöskiertyminen kylkiluita vasten, noin 50 – 60 asteen kohdalla kummassakin edellä mainituissa liikesuunnissa. Tätä ennen liike tapahtuu enimmäkseen olkanivelestä. Lapaluun kiertymisen suorittaa etummainen sahalihas (serratus anterior) sekä epäkäslihaksen yläosa (trapezius). Heikkous epäkäslihaksen yläosassa johtaa usein lapaluun laskeutuneeseen asentoon. Hetkinen! Taidamme lähestyä ongelman ratkaisua.

Palataan Paavon alkuperäiseen ongelmaan eli AC-nivelen sijoiltaanmenoon. Saccomanno ym. (2014) toteavat, että AC-Nivel muodostuu kahdesta vastakkaisesta litteästä nivelpinnasta, joita ympäröi rustomainen sidekudos. Nivelpintojen muodosta johtuen nivelessä tapahtuu lähinnä liukuliikettä. Niveltä stabiloivat useat nivelsiteet sekä lihaksista hartialihaksen (deltoideus) etuosa sekä epäkäslihaksen yläosa. (Saccomanno ym 2014.) Tarkkaavaisimmat lukijamme osaavat nyt yhdistellä asioita: taustalla on AC-nivelen vamma sekä lapaluun ylöskierto on rajoittunut. Voisivatko nämä asiat olla yhteydessä toisiinsa?

Trauman seurauksena tapahtuu usein muutoksia sidekudosrakenteissa sekä lihaksen voimantuotossa. Paavon saama vamma AC-niveleen on todennäköisesti johtanut sitä tukevien lihasten heikentymiseen. Paavon vasen hartiarengas on erityisesti epäkäslihaksen yläosan heikkouden takia alempana. Epäkäslihaksen heikkous on syynä myöskin viivästyneeseen lapaluun kiertoon. Tällöin olkanivel joutuu tekemään kompensaationa enemmän liikettä ja seurauksena on ollut kipu olkapäähän. Mm. ylemmän lapalihaksen (supraspinatus) jänne oli joutunut liiallisen kuormituksen alle puutteellisen lavan toiminnan vuoksi. Jänneongelmista voit muuten lukea lisää seuraavassa blogi -tekstissä.

Heikkouksien vahvistaminen

Haastattelun ja perusteellisen tutkimisen avulla voidaan suunnitella yksilöllinen kuntoutussuunnitelma. Tavoitteeksi muodostui vasemman hartiarenkaan vahvistaminen sekä saada lapaluu tuottamamaan sille tarkoitettua liikettä. Sillä ovathan lapaluun ylöskiertäjät merkittävässä roolissa lyöntilaukauksen loppuvaiheessa. Lihasten sekä muiden tukikudosten vahvistaminen onnistuu lihasvoimaharjoittelun avulla. Tarkoituksena on kehittää lihaskudoksen ominaisuuksia nousevalla progressiivisella ylikuormituksella. Elimistö vastaa ylikuormitukseen rakentamalla lihaksista entistä vahvemmat.

Paavon harjoitteiksi valittiin yksi trapeziuksen yläosaa sekä yksi hartialihaksen etuosaa vahvistava -harjoite. Kuten edellä todettiin, näillä lihaksilla on merkittävä rooli AC-nivelen tukemisessa. Alla voit nähdä harjoitteet kuvina:

 

 

Kuva 2. Hartialihaksen etuosa.                             Kuva 3. Lapaluun ylöskiertäjät. 

Hartiankohotus käsivarret 30-45 astetta kyljestä loitontuneena on todettu tehokkaaksi tavaksi vahvistaa lapaluun ylöskiertäjiä (Pizzari ym. 2014). Hartialihaksen etuosaa puolestaan aloitettiin kuormittamaan pystypunnerruksella käsivarret supinaatiossa (ulkokierto). Kyynärpäiden kapea asento ja vartalolinjan edessä tehty liike on ystävällisempi ylemmän lapalihaksen jänteelle. (Delavier 2010). Ensimmäisessä vaiheessa voimaharjoittelua Paavon kohdalla toteutetaan kestovoimaharjoittelun periaatteiden mukaisesti. Tavoitteena on kehittää lihasten energiantuottoa, maitohapon sietokykyä sekä verisolujen toimintaa. Harjoitteita valittaessa tulee osata ymmärtää biomekaniikkaa sekä hahmottaa vaivan perimmäinen syy. Tällöin voimme olla varmempia siitä, että kehitetään oikeita asioita yksilön tausta huomioon ottaen.

Tämä oli osa Paavo Ylipainon tarinaa. Tällä hetkellä Paavo valmistautuu Mestiksen välieriin, mitkä pelataan TuTo Hockeytä vastaan. Neljällä voitolla saamme nähdä Paavon ja hänen olkapäänsä tavoittelemassa Mestiksen mestaruutta. Kevättä kohti!

 

Lähteet

Delavier F. 2010. Strength Training Anatomy, 3rd Edition

Phadke V, Camargo PR, Ludewig PM. 2009. Scapular and rotator cuff muscle activity during arm elevation: A review of normal function and alterations with shoulder impingement. ISSN 1413-3555 Rev Bras Fisioter, São Carlos, v. 13, n. 1, p. 1-9, jan./feb.

Pizzari T, Wickman J, Balster, S, Ganderton C. Watson L. 2014. Modifying a shrug exercise can facilitate the upward rotator muscles of the scapula. Saatavilla: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24342452

Platzer W. 2009. Color atlas of human anatomy volume 1: locomotor system. Stuttgart: thieme

Saccomanno M, De Ieso C, Milano G. 2014. Acromioclavicular joint instability: anatomy, biomechanics and evaluation. Saatavilla: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4295671/

Sahrmann, Shirley A. 2002: Diagnosis and Treatment of Movement Impairment Syndromes. St. Louis, Missouri: Mosby