Muodokas takapuoli – hyvin toimivat pakaralihakset?

Keskitytään seuraavaksi ison pakaralihaksen toimintaan ja toimimattomuuteen.

Iso pakaralihas voidaan jakaa toiminnallisesti stabiloivaan osaan sekä mobilisoivaan, eli liikettä aikaansaavaan osaan.

Stabiloivia osia on kaksi: SI-niveltä kontrolloiva syvä stabiloiva osa ja pinnallinen stabiloiva osa, joka kontrolloi lonkan koukistumista, suoliluun (ilium) kallistumista eteenpäin ja lantion/lannerangan ojentumista. Mobilisoiva osa on pakaralihaksen pinnallisin osa. Sen tehtävänä on tuottaa voimaa lonkan ja lantion/lannerangan liikkeisiin. Tämä osa pakaralihaksesta on monilla kuntosalitreenajilla hyvin treenattu. Ongelmia tulee, kun pinnallinen mobilisoiva osa on yliaktiivinen ja stabiloivat osat taas nukuksissa. 

Jos tälle yliaktivaatiolle ei tehdä mitään ja pakaralihaksia kuormittavaa harjoittelua jatketaan, lisääntyy lihasten jännitys entisestään. Pakaralihaksen liiallinen jatkuva jännitys voi saada reisiluun pään työntymään lonkkanivelessä liikaa eteepäin, altistaen siten lonkan seudun kivuille. Yliaktivaatio voi aiheuttaa myös lisääntynyttä lihasjännitystä kehon muihin osiin, kuten vatsa- ja selkälihaksiin sekä takareisiin. Tämä keskivartalon ja lantion seudun jatkuva jännitystila tekee kehosta liian stabiilin ja voi vaikeuttaa jopa hengitystä. Myös lihasten aineenvaihdunta ja toiminta häiriintyy, saaden lihakset väsymään nopeammin. Lisäksi kuormitus selkärangan rakenteille kasvaa.

Stabiloivien osien toiminnanhäiriö näkyy usein matalan kuormitustason liikkeissä, kuten kävelyssä tai seisomisessa. Kivussa ja toiminnanhäiriössä stabiloivien lihasten aktivaatio on myöhästynyt. Tämä saa aikaan hallitsematonta liikettä esimerkiksi lonkkanivelen koukistumissuuntaan ja/tai lannerangan ojennussuuntaan. Usein tämä näkyy lannerangan notkon (lordoosi) korostumisena, eli tuttavallisemmin selkeänä notkoselkänä. Lannerangan notko voi jo itsessään altistaa esimerkiksi selkäkivuille. 

Ison pakaralihaksen pinnallisen mobilisoivan osan yliaktiivisuus näkyy yleensä niin sanottuna ”pakarapuristuksena” (buttock gripper), jolloin pakaran sivuille muodostuu selkeä kuoppa. Tämä yliaktiivisuus voi olla seurauksena kivusta tai kivun ja liikkeen pelosta. Lonkan, lantion ja lannerangan alueen toiminnanhäiriöt voivat aiheuttaa ison pakaralihaksen pinnallisen mobilisoivan osan yliaktiivisuutta, sekä myös aiheutua siitä. Fysioterapiassa nämä toiminnanhäiriöt voidaan selvittää ja korjata.

Jos kuvatut oireet kuulostavat liian tutuilta, on syytä varata aika fysioterapiaan ja selvittää oireiden syy.

Kannattaa myös muistaa, että kyseiset toiminnanhäiriöt eivät välttämättä aina kipuile. Riski kivuille on kuitenkin suurempi. Myös saliharjoittelusta saa huomattavasti enemmän tehoja irti ja turhat kivuista johtuvat treenikatkot vähenevät, kun keho toimii niin kuin pitää.

Voi olla, että silloin se pakarakin muokkautuu paremmin!