Ylipaino ei ole yksiselitteinen termi.
Ylipainoksi (=lieväksi lihavuudeksi) määritellään painoindeksin alue 25-35 kg/m2, jolloin ”painoa yli optimaalisen painon” on 2-15 kg. Tämän jälkeen termistö muuttuu lihavuudeksi:
▶️ merkittävä lihavuus 30-35 kg/m2 (ylipainoa 15-30 kg optimipainon)
⏩ vaikea lihavuus 35-40 kg/m2 (ylipainoa yli 30-45 kg)
⏭️ sairaalloinen lihavuus yli 40 kg/m2 (ylipainoa yli 45 kg)
Kuten nykyään hyvin tiedossa on, pelkkä painoindeksi ei riitä määrittelemään ylipainoa terveydelle haitalliseksi. Esimerkiksi judoka, joka painii menemään päivät pitkät ja harjoittelee voimaa, voi olla painoindeksillä ylipainoinen, vaikka kehonkoostumuksesta suurin osa ei rasvaa olisikaan. 🤼
Toinen yleisessä käytössä oleva mittari on vyötärönympärys. Tällä pyritään arvioimaan keskivartalon alueelle kertyneen rasvan määrää. Mitta otetaan lonkkaluun korkeimman kohdan ja alimman kylkiluun puolestavälistä. Keskivartalolihavuuden ympärysmitan raja-arvot ovat:
♀️📏 naisilla 90 cm
♂️📏 miehillä 100 cm
Bioimpedanssi- ja ja pihtimittausten avulla voidaan määritellä kehon prosentuaalinen rasvan määrä, rasvaprosentti. Tarkimmillaan kehon rasvan määrä arvioidaan kuvantamisilla ja vedenalaismittauksilla, mutta näyttäisi siltä, että rasvaprosenttimittausten validiteetti (=mittari mittaa oikeaa mitattavaa asiaa) ja reliabiliteetti (=mittaus on helposti toistettavissa) olisivat kohtuulliset ainakin yksilötasolla. Parhaiten kuitenkin voidaan arvioida painon ja rasvan osuuden terveellisyyttä kuitenkin yhdessä useimpien terveysmarkkereiden (esim. painoindeksi, vyötärönympärys, kehonkoostumusmittaus) kanssa.
Ylipainoa voidaan tarkastella niin fysiikan lakeja noudattavana mekaanisena kuin myös fysiologisena aineenvaihdunnallisena ilmiönä. Aineenvaihdunnalliset vaikutukset tulevat erityisesti silloin merkityksellisiksi, kun ylipaino johtuu kehon suuresta rasvan määrästä.
Mekaanisesti ylipaino kuormittaa vertikaalisesti liikkuessamme pystyasennossa. Tutkimuksellisesti ylipainoisen keho sopeutuu painon mukaiseen kuormitukseen, mutta painon noustessa nopeasti, kuormitusadaptaatiota ei ehdi tapahtua. Ylipainon myötä myös usein kehon liikuttaminen ja kuormittaminen vähenee. Näistä molemmista tekijöistä johtuen seuraa kehon suhteellinen lihasheikkous. Erityisesti keskivartalolihavuudesta kärsivillä kehon painopiste siirtyy suhteessa tukipisteeseen. Tämä lisää yhdensuuntaista kuormitusta tukirakenteille, jolloin yhdessä suhteellisen lihasheikkouden kanssa ylipainoiset ovat alttiita tukirakenteiden kiputiloille, erityisesti alaselkäkivuille. Yhdessä mekaaniseen kuormittamattomuuteen ja aineenvaihdunnallisiin rasva-aineenvaihdunnallisiin muutoksiin myös sidekudoksen laatu heikkenee, jollon jänteiden ja rustojen vammat ja rasitustilat ovat yleisiä.
Aineenvaihdunnallisia vaikutuksia tuki- ja liikuntaelimistöön ylipaino tuo merkittävästi. Tärkein kehon suuren rasvamäärän tuoma muutos on insuliiniaineenvaihdunnassa. Veren sokeria (glukoosia) ei päästä käyttämään lihassoluille energiaksi, kun solut muuttuvat insuliinille sietokykyisiksi solujen insuliinivastaanottimien herkkyyden vähentyessä. ❗Tämä on painonpudottajille tärkeä ilmiö: sokeriaineenvaihdunnan tehon vähentyessä tärkeää on aktivoida sokeriaineenvaihduntaa lisääviä prosesseja esimerkiksi lisäämällä liikuntaa. 🏃
Sokerin jäädessä pyörimään vereen, veren sokeripitoisuus nousee. Noussut veren sokeripitoisuus näyttäisi nostavan elimistön tulehdustilaa. Lisäksi stressihormoni kortisolin aineenvaihdunnan muutokset näkyväy kroonista tulehdustilaa hankaloittavana tekijänä. Pitkittynyt tulehdustila hidastaa tuki- ja liikuntaelinvaivojen paranemisprosesseja ja altistaa pitkittyneelle kivulle.
Niillä henkilöillä, joilla ylipaino on lähinnä rasvakudoksen aiheuttamaa ylipainoa saattaa olla ongelmia rasvojen hapettumisessa, sillä on havaittu, että ylipainoisilla rasvan varastointikyky on suurempaa, jolloin rasvahappoja siirtyy rasvakudoksesta vähemmän verenkiertoon, ja lihasten kyky hapettaa rasvoja energiaksi on heikentynyt. Tämä on myös merkittävää painonpudottajille: painonpudotukseen tarvitaan riittävä aikaikkuna ja riittävän kuornittavia toimia saadakseen rasvaa käytettyä energiaksi!
Rasva-ylipainolla vaikuttaisi myös olevan muita hormonaalisia vaikutuksia, mm. miehillä testosteronituotannon vajeeseen, joka vaikuttaa mm. lihasten voimantuottoon.
Kun painoa saadaan pudotettua 5-10%, voidaan nähdä terveydelle suotuisia vaikutuksia verenpaineessa, sokeriaineenvaihdunnassa ja rasva-aineenvaihdunnassa. Toisin sanoen tukirakenteille ja lihasten energiatuotannollekin tärkeissä tekijöissä!